Kirjoittaja Krisse » 04 Loka 2009, 16:05
Koira on 4-vuotias leikattu narttu. Treenaan koiran kanssa agilitya 3 kertaa viikossa. Päivittäin lenkkeilemme pari tuntia, joista koira saa juosta (ja juokseekin) vapaana n. tunnin verran metsässä. Lisäksi kesäisin koira käy uimassa pari kertaa viikossa ja treeneihin mennessä koira juoksee pyörän vierellä treenimatkan, joka on n. 3 kilometriä. En siis usko, että kyse oli kunnon pettämisestä... Viikossa pidämme yhden totaalitaukopäivän, jolloin koira käy vain korttelilenkillä, eikä muitakaan erikoisia aktiviteetteja lepopäivälle järjestetä. Lonkat, polvet ja selkä on kuvattu. Ovat ok. Hierojalla koira käy säännöllisesti, joskin hieroja on sanonut että koirani alaselkä menee helpoti jumiin. Kotona käytämme säännöllisesti back on track loimea,josta on ollut vaivaan selvä apu.
Nesteytys oli kisapäivänä kunnossa. Koira oli saanut edellispäivänä 6dl vettä. Koira painaa siis 6 kg. Samoin kisapäivänä sillä oli vettä vapaasti saatavilla. Ruokana koira syö barfia. Kisa-aamuna se oli saanut kasvismössöä n. kuuden aikaan aamulla, eli n.kaksi tuntia ennen ensimmäistä starttia. Seuraavan ruuan annoin pari tuntia kisojen jälkeen.
Kisaamise olemme aloittaneet tammikuussa. Nousimme nopeasti kolmosiin, startteja on takana vasta vajaa parikymmentä. Totaalitaukoa kisaamisesta tai treenaamisesta emme ole tänä vuonna pitäneet lainkaan. Totaalitauko olisi tarkoitus pitää joulukuussa.
Viime kisoissa starttien välillä oli pitkät, n. tunnin tauot. Olin kisapaikalla koiran kanssa siis aamukahdeksasta ilta viiteen. Ennen jokaista starttia kävin koiran kanssa n. puolen tunnin kävelyllä. Lisäksi lämmittelin koiraa ennen startteja myös hölkkäämällä ja leikkimällä sen kanssa ja kopissa koiralla oli päällään back on track loimi.
Koska olemme ottaneet startteja vasta niin vähän, mitään varsinaista tarkkaa rutiinia ei ole ehtinyt muodostua. Viimeisimmissä kisoissa olen toiminut melko lailla samalla tavalla kuin nytkin. Lisäksi olen pitänyt koiraa vähemmällä huomiolla kisoja edeltävän päivän. Sillä on ollut hyvä vaikutus. Koira ei ole pyrkinyt tekemään omaa rataa.
Tällä kertaa yksi asia mikä poikkesi muista kisoista oli se että kaksi starttia tehtiin sisällä ja yksi ulkona. Jouduin siis siirtelemään koiraa boxissa edestakaisin. Ulkona oli lisäksi tuulinen ilma, joten suojarätti ei ulkona pysynyt boxin päällä. Ulkona valitsin kuitenkin boxille paikan, jossa oli mahdollisimman vähän trafiikkia, eikä ollenkaan toisia kuljetusboxeja. Sisällä se ei ollut mahdollista ja ympärillä oli kova hälinä. Starteista ensimmäinen ja viimeinen käytiin sisällä. Lisäksi en ole ennen tehnyt noin pitkää kisapäivää. Olemme olleet kerran kisoissa, jotka kestivät n. 5 tuntia odotteluineen. Silloin otimme 2 starttia. Ensimmäinen meni hyvin. Toinen samoin, mutta koira ei ollut niin intopiukeana kuin ensimmäisellä radalla. Innoissaan oli kuitenkin,
Itse olen päässyt pahimmasta kisajännityksestä yli, joten tällä kertaa kyse ei ollut ainakaan siitä että olisin jännittänyt liian paljon. Kenties jännitin liian vähän? Väsynyt olin ainakin. Ja nälkäinen. Ehkä vähän kyllästynyt odotteluun myös. Mutta en kuitenkaan kiukkuinen, vaikka päätä vähän särkikin.
Ennen viimeistä starttia leikitin koiraa lelulla. Yleensä en tätä juuri ennen radalle lähtöä tee, koska koira kuumenee siitä liikaa, mutta nyt koira haisteli ennen lähtöä maata ja oli hieman poissaoleva, joten ajattelin lelulla innostamisen auttavan. Koira innostuikin leikkimään lelulla ja haukkuikin lähdössä, niin kuin se yleensä aina tekee. Koira lähti radalle lujaa, sitten meille tuli heti alkuun minun ohjausvirheestäni johtunut hylsy, mutta jatkoimme silti rataa. Omasta toiminnasta ko. radalla vielä sen verran, että hylsyn tultua en viitsinyt enää painella täysillä, kun ajalla ei enää ollut merkitystä, vaan hidastin vauhtia sen verran että tuntui hyvältä juosta. Rata jatkui hyvin, joskin vähän hitaammin, kepeille saakka, jossa sitten koira ryhtyi sooloilemaan. Se aloitti pujottelun (helposta kulmasta) pari kertaa väärin. Ja tässä kohtaa kerrottakoon, että kepit ovat meille yksi niistä varmimmista esteistä ja myös koiran lempieste putken ohella. Koira rekee kepit yleensä sata lasissa ja irtoaa niille KAUKAA. Palautin koiran keppien alkuun, jolloin se pujotteli kepit puoleen väliin ja poistui kolme kertaa kepeiltä kesken pujottelun samasta kohtaa. Kohdassa, jossa koira poistui kepeiltä oli maassa kuivunut puun lehti, johon koira selvästi kiinnitti huomionsa ennen kepeiltä poistumistaan. Tämä mielestäni kertoo stressaantumisesta, koska vaikka koirani onkin hieman pehmeä ja epävarma luonteeltaan, se on kuitenkin hyvin viettikova, eivätkä tuollaiset asiat ole aiemmin häirinneet sitä kisoissa. Kun saimme kepit lopulta tehtyä loppuun oikein, kehuin koiraa kovasti ja poistuimme radalta.
Tulipas tarinaa. Toivottavasti joku osaa antaa neuvoja...