Lähetä tämä ystävällesi   Tulosta tämä kirjoitus

Olin parikymppinen hujoppi, kun sain Nikole setterin. Setteri on lintukoira ja vaikka rotu on pääasiassa kanalintukoira minä halusin viedä Nikolen sorsastamaan. En lähtenyt sorsajahtiin sen vuoksi että nauttisin eläimien ampumisesta, mutta koska omistin koiran joka on tarkoitettu metsästykseen, niin halusin kokeilla sitäkin lajia ja samalla tarjota koirarodulle luontaista toimintaa.

Siis asetelma oli se että minulla oli koira, ostin haulikon, ja sain luvan käydä sorsastamassa.
Sainko sorsia EN! Koska en osunut, mutta sitkeästi harjoittelemalla aloin oppia että täytyy huomioida sorsan lentonopeus, oma ampumakulma ja oikea ennakko niin johan sai koirakin noudettavaa. Pääkaupunkiseudulle muutettuani en ole harrastanut metsästystä, mutta olen hyödyntänyt nuoruusvuosieni metsästysoppia agilityvalmentajan työssäni.

Miten haulikko sitten liittyy Agilityyn? Otetaanpa esimerkki. Jos olet aloitteleva metsästäjä ja ohitsesi lentää sorsaparvi niin todennäköisesti sinä vain räiskäset siihen parveen ja toivot osumaa, eli intoa on enemmän kuin taitoa ja metsästyksestä annettu lainsäädäntökin unohtuu. Samoin käy agilityssä, kun vasta-alkaja lähtee koiran kanssa radalle, aloittelija sohaisee kädellä suurin piirtein tarkoittamaansa esteelle päin ja uskoo koiran osuvan halutulle esteelle. Vasta kun koirakolla on useita lähtöstartteja takana alkaa ohjaaja oppia ”ampumaan” oikein. Hän tietää koiran nopeuden, sekä osaa huomioida oman paikkansa ja on helppo ”ampua” koira oikealle esteelle.

Kun olin Nikolen kanssa metsästämässä esim. jossakin saaressa oli erittäin tärkeätä suunnitella miten liikut rannalla ja missä järjestyksessä alat rantoja koluamaan, samoin on agilityohjaajan tehtävä tarkka ennakko suunnitelma rataan tutustuessaan. On arvioitava mistä koira kulloinkin kulkee, missä kannattaa valssata ja mikä on paras leikkaus paikka. Osaavat agility ihmiset lukevat rataa siten, että laskevat koiran todennäköisen paikan ”kun koira on tässä kohdassa, niin minä menen näin, tai jos se tekee noin, niin sitten teen näin”. On tärkeätä että agilityohjaaja tekee tarkan ratasuunnitelman omasta kulkureitistä koko radanmatkalta ja arvioi tarkasti missä kohtaa koira kulloinkin on ja uskoo että ei saa ”räiskiä sorsaparveen”, koska siitä tulee haavakoita eli agilityradalla hyllyjä.

Opin myös metsällä käydessäni että ihminen on todella onneton hitaan reagointikyvyn, vajaan hajuaistinsa ja huonon kuulonsa suhteen. Metsästäjän tärkein oppi on luottaa koiraansa.
Sama oppi pätee agilityyn, sillä usein näkee miten koiraan ei luoteta… tai ehkä ohjaaja ei luota itseensä, mahdollisesti hän ei ole koskaan kunnolla opettanut koiralleen mitä sen tulisi kulloinkin tehdä. Useimmat ”virheet” ovat ohjaajan tekemiä joko väärin ajoitetun käskyn tai sijoittumisen muodossa, aivan kuten sorsastuksessakin. Minä en koskaan oppinut ampumaan sorsia ja siksi rupesin agilityvalmentajaksi.

Peetsa

Artikkelin käyttäminen ilman tekijän lupaa on kielletty